Aamulla Isännän nilkka oli vielä vähän arka, mutta Buranaa poskeen ja tukevammat varsikengät jalkaan, ja sitten suunta taas kohti tonttia. Tarkoituksena oli saada loput kaadettavat puut kaadettua ja pätkittyä tontin reunalle. Onneksi ei ollut enää jäljellä kuin neljä puuta. Ilman kommelluksia ei tämäkään metsäpäivä onnistunut. Valitsimme päivän ensimmäiseksi puuksi koko tontin isoimman kuusen. Ongelmana kyseisessä puussa oli, että sen halkaisija oli isompi kuin moottorisahamme laipan pituus. Virittelimme vinssimme erityisen huolella, koska eräs traktorikuski oli pysäköinyt ajokkinsa juuri kaadettavan puun taakse. Juuri kun olimme sahaamassa puuta ja kiristämässä vinssiä kuului vain naksahdus sekä viuhahdus, kun vaijeri napsahti poikki. Siinä sitten hetken raavimme päitämme, että mitäs nyt. Puu oli jo puolittain sahattu poikki ja varavinssiä ei ollut. Onneksi saimme vaijerin punottua niin, että saimme puun turvallisesti vinssattua oikeaan suuntaan, mutta olisi siinä voinut huonomminkin käydä. Muuten päivä meni hyvin, mitä nyt ampiaisia jouduttiin koko ajan hätistämään, etteivät suuhun ja nenään lentäneet. Saldona puusavotasta on valtava määrä metrin pöllejä, jotka pitäisi varmaan vielä ennen talven tuloa saada klapitettua sekä pinottua kuivumaan. Nyt tontin raivausurakka on kuitenkin suoritettu ja voimme ilmoittaa naapuritontilta bongatulle traktorikuskille, että meidän puolestamme suuren suuret risukasat saa ajaa pois tonttimme reunalta. Maisema näyttää nyt kummasti erilaiselta kuin viikko sitten!

Viikon aikana kului reilusti bensaa, öljyä ja mehua, kun piti tankata niin sahaa kuin metsureitakin.

Voima se on joka jyllää!

Viikon saalis, tosin yksi iso kuusi on pinossa tontin toisella laidalla.

Tontti alkuviikosta.

Tontti loppuviikosta.

Tontti ennen puusavottaa.

Tontti puusavotan jälkeen.