Viikonlopun aikana luimme sanomalehdestä, että jotkut olivat jonottaneet jaossa olevia tontteja jo monta päivää kaupungintalolla. Tontit jaettaisiin nopeusjärjestyksessä ja mielessä kävi pelko, että jäämme kokonaan ilman tonttia. Emme silti olleet niin sitkeitä, että olisimme jaksaneet jonottaa tuntikausia kaupungintalolla vaan lähdimme sinne vasta varausaamuna noin klo 6.00. Tullessamme kaupungintalolle siellä oli hiljaista ja pimeää, onneksi talonmies päästi meidät sisälle, sillä ulkona alkoi pyryttää lunta. Sisälle päästyämme huomasimme, että siellä täällä lattialla nukkui tontin jonottajia. Varauslistassa pääsimme sijalle 11. Kaupungintalon aukeamista odotellessa söimme eväitä aamupalaksi ja tutustuimme mahdollisiin tuleviin naapureihimme.

Kello kahdeksan aikaan varauksia alettiin ottamaan vastaan ja riemumme oli suunnaton, kun saimme erittäin mukavan metsäisen tontin, vaikka emme olleetkaan jonon kärjessä. Eikä meillä edes olisi ollut mikään hoppu, sillä siihen mennessä kun lähdimme kaupungintalolta noin puoli yhdeksän aikaan, kukaan ei ollut tullut meidän jälkeemme tonttia varaamaan. No pääsimmepä mekin vähän jonotuksen tunnelmaan ja tapaamaan tulevia naapureita.

Tontin varauksen jälkeen aloimme toden teolla selaamaan talokirjoja ja miettimään millaisen talon haluaisimme. Talotoimittajia pitäisi alkaa kilpailuttamaan ja aloittaa neuvottelut myös pankin kanssa siitä, millä tällaiset tyhjätaskut saisivat talon rakennettua. Itse asiassa meillä olikin varattuna aika omaan pankkiimme lainaneuvotteluihin jo täksi iltapäiväksi. Pankissa suhtauduttiin myönteisesti kustannusarvioihimme sekä rahoituslaskelmiin ja saimmekin ensimmäisen lainatarjouksen.