Tänään ajelimme aamusella kaupungintalolle, jossa meitä odottelikin sovitusti kaupunginjohtaja, kaupunginsihteeri sekä kaupanvahvistaja. Aamun agendana oli viimeinkin tonttikaupan tekeminen. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun kaupanvahvistaja kävi nopeasti ehdot läpi ja kaikki osalliset kirjoittivat nimensä paperiin. Meistä tulikin tänään elämämme ensimmäistä kertaa sekä tontin että metsänomistajia. Tosin metsämme tulee luultavasti kokemaan karun kohtalon, kunhan saamme luvan laittaa sahan laulamaan ja pölliä pinoon. Ennakkoarviolta tontillamme pitää kaataa lähes kaksikymmentä melko kookasta puuta, joista saamme mukavasti takkapuut tuleviksi vuosiksi.

Olimme sopineet kaupungintalolle toisenkin tapaamisen, jossa tarkoituksena oli neuvotella mahdollisesta ”puhelinliittymästä”. Lankapuhelintahan meidän taloon ei tule, mutta nettiä varten tarvitaan liittymä. Onneksemme alueella on, jopa hurjat kaksi vaihtoehtoa kiinteisiin liittymiin. Elisalta kyselin jo aikaisemmin liittymän hintaa ja heittivät niinkin hurjan hinnan kuin 1820€ kupariliittymälle. Valokuitua ei kuulemma alueelle saa tai jos saakin niin jostain syystä tämä asiakaspalveluhenkilö ei osannut auttaa. SSP:ltä saimme kaupungintalolla kohtuullisen tarjouksen valokuituliittymästä 1500€, jos itse kaivamme kuidun maahan tontin matkalta. Ei tarvitse kauheasti matematiikkaa arvatakseen kumman liittymän otimme.